Kirjasto on saanut historiansa aikana runsaasti lahjoituksia sekä yksityishenkilöiltä, yrityksiltä ja yhteisöiltä. Joitakin yksityishenkilöiden kokoamia aineistoja on myös hankittu ostamalla. Suurin osa näistä aineistoista on sijoitettu aiheen mukaan kirjaston eri kokoelmiin, mutta omistajan tai aineiston merkityksellisyyden vuoksi osa on säilytetty omina, erillisinä kokonaisuuksina.
Kaikkia lahjoittajia kirjaston historian varrelta ei tunneta ja tieto yksittäisen kirjan aiemmasta omistajasta saattaa löytyä vain kirjaan tehdyistä merkinnöistä. Osittain lahjoittajien tiedot on merkitty myös Oula-Finna -tietokantaan.
Presidentti Urho Kaleva Kekkonen (1900-1986) lahjoitti osan kirjakokoelmastaan Oulun yliopistolle vuosien 1964-1982 aikana. Osa kirjoista on kuulunut rouva Sylvi Kekkoselle (1900-1974). Kekkosen kokoelman noin 4000 julkaisua sisältävät kauno- ja tietokirjallisuutta. Kokoelmassa on runsaasti erikoissidoksia ja Kekkoselle lahjoitettuja, omistuskirjoituksilla varustettuja teoksia. Omistuskirjoituksista osa on tallennettu Oula-Finna-tietokantaan.
Tamminiemen museossa Helsingissä Kekkosten kirjoja on hieman yli 3000 niteen kokoelma.
Muita UKK-aineistoja:
Oululainen kuvaamataidon lehtori Mirjam Kinos (1915-2002) lahjoitti kirjastolle yli 10 000 kotimaista exlibristä käsittävän kokoelmansa vuonna 1999. Myöhemmin Kinoksen jäämistöstä lahjoitettiin vielä ulkomaisten exlibristen kokoelma sekä aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Kinoksen kokoelman kirjat ja osa exlibriksistä on luetteloitu Oula-Finna-tietokantaan.
Pitkään oululaisessa taide-elämässä vaikuttanutta Mirjam Kinosta voidaan pitää suomalaisen exlibris-harrastuksen “grand old ladyna“. Hän toi aktiivisesti esille aihetta järjestämällä näyttelyitä ja opettamalla exlibristen tekemistä.Vuonna 1989 Kinos julkaisi ensimmäisen suomenkielisen, eurooppalaisen exlibriksen historiaa esittelevän teoksen Exlibris.
Mirjam Kinos on myös itse piirtänyt huomattavan määrän exlibriksiä, kaikkiaan noin 330 kappaletta. Suurin osa niistä syntyi 1980-90-luvuilla sen jälkeen, kun hän siirtyi eläkkeelle Kuusiluodon koulusta kuvaamataidon opettajan työstä.
Kajaanin lyseon lehtori Lauri Lounelan (1889-1970) perikunnan Oulun yliopiston Lönnrot-instituutille lahjoittama kokoelma siirrettiin kaupunginkirjastoon kesällä 2012, kun Kajaaniin yliopistokampus tyhjeni ja yliopiston toiminta siirtyi Ouluun. Kokoelma on sijoitettu pysyvästi Kajaanin kaupunginkirjastoon, mutta se on Oulun yliopiston omaisuutta ja kokoelman tiedot OULA-FINNA-tietokannasta.
Lönnrot-Lounela -kokoelma Kajaanin kaupunginkirjastossa.
Oulun yliopiston historian oppiaine sai lahjoituksena kauppaneuvos Veli Aineen (1919-2008) perikunnalta arvokkaan kokoelman Veli Aineen omistamia kirjoja. Historian oppiaine on luovuttanut julkaisut säilytettäväksi Oulun yliopiston kirjastoon vuonna 2021. Veli Aineen kokoelmassa on hieman yli 100 nidettä ja se sisältää enimmäkseen vanhaa pohjoista matkakirjallisuutta. Kokoelma on sijoitettu kirjaston harvinaiskokoelmiin.
Suomen Kulttuurirahasto lahjoitti testamentilla saamansa Leevi Madetojan (1887-1947) ja L. Onervan (1882-1972) kirjaston Oulun yliopiston kirjastolle vuonna 1972. Madetojan-Onervan kokoelmassa kaunokirjallisuus on keskeisellä sijalla. Tietokirjallisuutta löytyy mm. kirjallisuudentutkimuksen, musiikin, taiteen ja kulttuurihistorian aloilta. Kokoelmassa on runsaasti mm. Eino Leinon omistuskirjoituksilla varustettuja teoksia. Kaikki kokoelman omistuskirjoitukset on tallennettu Oula-Finna-tietokantaan. Kokoelmaan kuuluu myös nuotteja, joita ei ole luetteloitu tietokantaan.
Madetojan ja Onervan kirjeenvaihto ja sävellyskäsikirjoitukset ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa sekä Kansalliskirjaston erikoiskokoelmissa.
Professori Lauri Viljasen (1900-1984) keräämä Runebergiin liittyvä kokoelma on hankittu kirjastolle vuonna 1975. Kokonaisuus on laajuudeltaan noin 160 nidettä ja sisältää sekä Johan Ludvig Runebergin (1804-1877) henkilöhistoriaa että hänen kirjoittamiaan teoksia. Se on ollut lähdeaineistona Viljasen kaksiosaiseen Runeberg-biografiaan Runeberg ja hänen runoutensa (1804-1877).
Asessori Einar Palmunen (1903-1982) oli bibliofiili, joka keräsi vanhaa suomalaista uskonnollista kirjallisuutta. Oulun yliopiston kirjasto osti vuonna 1969 Palmusen keräämän vajaan 2000 niteen kokoelman, johon sisältyy mm. kaikki suomenkieliset vanhat raamatut Agricolan Uutta Testamenttia lukuun ottamatta. Palmusen kokoelmaan kuuluu kirjojen lisäksi jonkin verran asetuksia, lehtiä, arkkiveisuja ja pienpainatteita.
Einar Palmusen henkilöarkisto on Kansallisarkistossa Hämeenlinnassa.
Oulun yliopiston kirjasto sai lahjoituksena kasvatustieteiden tohtori (h.c.) Anna-Liisa Antila-Kaljusen (1915-2006) huomattavan nuottikokoelman vuonna 2007. Nuotit on pääasiassa sovitettu pianolle tai pianolle ja laululle.
Taiteellisen uransa Anna-Liisa Antila-Kaljunen teki urkurina, pianistina, säestäjänä ja kuoronjohtajana ja oli eturivin suomalaisia urkutaiteilijoita. Urkudiplomin hän suoritti toisena naisena Suomessa ja täydensi opintojaan Tanskassa ja Saksassa. Tärkeimmäksi juonteeksi Antila-Kaljusen uralla muodostui opettajankoulutus. Hän mm. toimi 1952-58 Turussa sekä urkurina että väliaikaisen opettajakorkeakoulun musiikinopettajana ja siirtyi 1958 Oulun opettajakorkeakoulun musiikinlehtoriksi. Opettajankouluttajana Anna-Liisa Antila-Kaljunen vaikutti kahden vuosikymmenen aikana pohjoissuomalaiseen musiikinopetukseen, mutta oli myös Oulun kulttuurielämässä vahva vaikuttaja. Antila-Kaljunen oli myös keskeinen henkilö suunniteltaessa yliopiston taidekasvatuksen laajentamista 1970-luvun alussa. Tuolloin hanke ei saanut tarpeeksi kannatusta, mutta muokkasi epäilemättä asenteita suotuisiksi musiikkikasvatuksen tulolle 1990-luvun alussa.
Anna-Liisa Antila-Kaljunen oli mukana Suomen ensimmäisen musiikkioppikoulun perustamisessa. Oululaiset perustivat maaliskuussa 1967 musiikkiluokkatoimikunnan ja toimikunta laati keväällä 1967 musiikkiluokille opetussuunnitelman, jonka kaupungin koululautakunta hyväksyi. Musiikkiluokille pyrki kesällä 1967 toistasataa lasta, joista puolet valittiin musiikkitestien perusteella opetukseen. Toiminta alkoi Teuvo Pakkalan ja Nuottasaaren kouluissa seuraavana syksynä.
